Koiran elämää perheessä

Viime päivinä mielessäni on pyörinyt koiraharrastukseni. Ennen rinsessan syntymää, minä harrastin enemmän koiriemme kanssa. Käytiin pitkillä lenkeillä, harrastettiin agilityä, käytiin näyttelyissä, reenailtiin tokoa ja leikittiin erilaisia leikkejä sisällä ja ulkona. Lisäksi vielä nuiden käppänöiden turkin huolto, kun sehän vaatisi melkeimpä parin viikon välein harjausta/trimmausta, jotta näyttäisivät komeilta rotunsa edustajilta. :) Erityisesti agility oli minun ja Sulon lempi puuhaa. Ei tosin keretty vielä kisa kentille asti, mutta nautittiin vauhdin hurmasta.

Reenit Sulpan kanssa ennen mammalomaa 20.6.2012

Koirat alkoivat jäämään raskausajalla hieman vähemmälle huomiolle, kun minulla oli paljon supistuksia ja sainkin liikkumis kiellon kuukausi ennen mammaloman alkua. Neitikin päätti syntyä kuukausi ennen laskettua aikaa, eli ihan hyvä, että tuli jäätyä sairaslomalle kuukautta aikasemmin. :)

Nykyään minä käytän harvoin poikia lenkillä. Onhan se hyvä, että mies ja mummu saa liikuntaa ja raikasta ulkoilmaa, mutta minun pitäisi selvästikin tsempata tässä asiassa. Nämä karva pojat ovat kyllä kovia tahtomaan ja mummu ja mies käyttävätkin lenkittämiseen flexejä, jolloin saavat juoksennella vapaammin. Minähän pidän enemmän siitä, että koira kävelee rinnalla/on helpommin hallittavissa ja tämän vuoksin käytän aina remmejä. Vaunujen kanssa olen lenkkeillyt ainoastaan yhden koiran kanssa kerralla. Meidän pitäisikin lähtä kokeilemaan lenkkeilyä kahden koiran ja vaunujen kanssa. Tämä on kyllä hieman pelottava ajatus, mutta ehkä me tehdäänkin se jo tänään.

Ollaan nämä päivät aina keskenään kotona ja koirat yleensä haluavat vaan nukua. Nytkin molemmat ovat kääntäneet minulle selät ja välillä kuuluu kuorsaus. Kyllähän me leikitään ja käydään pihalla, mutta kaipaan sitä entista aktiivista harrastamista. Uskon, että kohta kuusi vuotias miehekäs Jack koiramme on oikein tyytyväinen elämäänsä. Sen elämä on täydellistä kun saa vain syödä, nukkua ja leikkiä välillä palloilla ja vinguilla. Jack ei oikein välitä välillä edes lenkkeilystä, mutta joskus taas innostuu kipittämään. Sulo taas on aktiivisempi kaksi vuotias tapaus. Ihanan hellyyden kipeä ja iloinen Sulo pitää kaikesta vauhdista, leikkimisestä ja lenkkeilystä. Sen pitäisi saada vähintään ne aksa reenit kerran viikkoon, että saisi purettua kaiken energiansa.

Alun alkaen minä suunnittelin, että palaamme agility harrastukseen jo marras-joulukuussa tai viimeistään tämän vuoden alussa. Toisin kävi. Välillä tämä on kyllä käynyt mielessä, mutta en ole saanut kunnon innostusta vielä aikaiseksi, että olisimme päätyneet reenaamaan. Lisäksi rinsessamme ei vielä pärjää kolmea tuntia ilman maitobaaria. Toki soseiden maistelu on käynnissä, mutta ei vielä ole edennyt niin pitkälle, että siitä saisi yhden ruuan. Kaksi tuntia neiti vielä jaksaa syömättä, mutta meidän reeni paikalle on matkaa yhteen suuntaan 30 minuuttia, lämmittely ja verryttely yhteensä 1 h ja reeniä 1 h, niin ei vielä onnistu. Minun täytyy siis vielä malttaa odotella, että neiti syö pottuja. Ensimmäisinä viikkoina syötettiin kyllä myös pullosta, mutta hermot meni siihen pesemiseen ja desinfiointiin. Eipä rinsessa enää kuukauden päästä syönytkään pullosta, kun taas yritettiin. Jospa se kohta oppis nokkamukille. Senhän voisi käydä jo ostamassa ja alkaa totuttelemaan siihenkin, jotta tämä mamma pääsisi reenaamaan Sulppanan kanssa.

Sulo 2 v ja Jack 5,5 v

Se ensimmäinen

Tämä on minun ensimmäinen blogini. Päiväkirjaa pidin joskus muksuna, mutta en muista kyllä yhtään, miten sitä kirjoitetaan. Tämän blogin tarkoituksena on kerätä/koota ajatuksia ja tapahtumia elämästäni. Ehkä kuitenkin enemmän rakkaan tyttäreni elämästä. Todennäköisesti välissä vilahtaa herra Vähänen ja koira pojat Sulo ja Jack. 

Tänään on aika perinteinen päivä. Mies koulussa, rinsessa ulkona vaunuissa ja karva pojat nukkuvat milloin missäkin nurkassa/jaloissa.

Rinsessa on nyt 4 kk ja maisteli tänään toista kertaa oma tekemääni bataatti/tissimaito sosetta. Näyttäisi maistuvan hyvin, tosin söi vaan sen yhden jääpalakuution verran. Iltapalaksi saa jääpalakuutiollisen oma tekemääni luumusosetta. Vatsa muuttunut kovemmaksi, joten otettiin kovemmat keinot käyttöön.
Rinsessa oppi kierähtämään mahalleen reilu 3 kk iässä, mutta viime viikolla keksi tämän pyörimisen toden teolla. Kokoajan pitäisi päästä mahalleen hypistelemään tavaroita ja katselemaan ympärille. Vetää myös jalkoja mahan alle, että saa nähdä milloin lähtee liikkeelle. Harmiksemme mahallaan ollessa aina jossain vaiheessa menee hermot, kun lelut ei mene suuhun tai ei jaksa pitää päätä pystyssä. Ja tietenkään ei saisi kääntää selälleen. Pienen tyllerön elämä on niin rankkaa. Onneksi vielä tykkää istua/leikkia lelukaarella sitterissä. Ja syllissähän se vasta ihanaa onkin, kunhan on vähän virikettä. 
Osaa tuo rinsessa olla välillä myös varsinainen räpätäti. Kurlaukset ja kiljahdukset kuuluvat välillä varmasti naapuriin asti, niin kuin myös itkut ja kiukun puuskat. Meillä ei kyllä mielipiteitä säästellä ja pidellä sisällä, vaan kaikki kerrotaan isosti ja saman tein.

Tänään onkin iltapäivästä muskari. Siellä äitit laulaa ja vauvat töllöttää toisiaan syleissä. Noh, jospa tuosta ois jotakin iloa rinsessalle nyt ja tulevaisuudessa. Kotona laulelen joka päivä ja  välillä rinsessakin yhtyy lauluun. Se se vasta sulosta onkin. Pieni hento kurlaus/hyrinä taustalla on kiva lauleskella. Yksi tämän hetken lempi lauluista on Lähtevien laivojen satama. Harmi vain, kun en osaa kuin ensimmäisen säkeistön. Pitää varmaan opetella toinenkin.
Iskä meillä myös soittelee kitaraa neidille ja tuntuu siitäkin pitävän. Nopeimpien rokki biisien aikana jalat saattaa alkaa vipattamaan tomeraa tahtia.