Kuumeinen pikku Rinsessa 5 kk ja vähän päälle

Tänään Rinsessa herätti klo 06:51. Noh, mentiin me jo ennen kymmentä eilen nukkumaan, niin johan tuota tuli nukuttua. Nyt sitten on vedellyt sikeitä jo tunteroisen pihalla (klo nyt noin 12). Aamulla keksin, että Pikku Kakkonenhan se telkusta tulee, että sitähän se neitoinen heräsikin katsomaan.

Pikku Kakkosen lauluohjelmaa katellaan rennosti pötkötellen rahilla

Välillä piti puristella hapsuja, kun oli niin jännä ohjelma.

Niinhän siinä sitten kävi, että Rinsessan 5 kk päivää vietettiin kuumeillen. Neidin 5 kk rokotuksethan oli edellisenä päivänä. Tuo ensimmäinen yö nukuttiin parin tunnin välein heräillen, kun nenä tahtoi pienellä mennä tukkoon. Tohisten siitä yöstä selvittiin ja aamulla mittasinkin pepusta kuumetta 38,3 astetta. Tuikkasin sitten nestemäiset panadolit tyllerölle ja aamu vietettiinkin vaisusti syleillen.

Rinsessa on huono nukkumaan päiväunia sisällä. En tietenkään uskaltanut laittaa kuumeista lasta ulos päikkäreille vaan kovasti koitin nukuttaa sisälle. Alku pätkän, noin 40 -60 min, se nukkuu aina hyvin, mutta sitten alkaa heräilemään. Pukkailin neitosta vaunussa varmaan puolisen tuntia, kunnes suostui taas nukahtamaan ja nukkuikin sitten 1,5 tuntia. Päikkäreiden jälkeen kuumetta oli 37,6, mutta neitonen ei ollut tästä pienestä kuumeesta moksiskaan ja jaksoi leikkiä vähän lattiallakin. 

Illalla mittasin kuumetta 38,6, eli panadolia taas otettiin ja nukuttiinkin yö vierekkäin kuin kaksi tukkia. Kahdesti herättiin syömään, mutta muuten nukuttiin hyvin. Neiti sai vatsankin tyhjennettyä päivän aikana, todennäköisesti rota-virus rokotteen ansiosta. Normaalisti ruukaa vähän panttailla, mutta nyt vatsan toiminta oli sutjakkaa.

Meidän synttäri kuvailutkin jäi sitten välistä ja siksi kuvailin vähän nyt aamulla. Rinsessa tykkää köllötellä hoitopäydällä. Siinä on hyvä suoritella päivittäisiä potkuharjoituksia ja katsella mitä ihmettä se äiskä meinaa tänään minulle pukea. Äiti saakin aina rauhassa miettiä mitä laittaisi neitosen päälle, kunhan katsoo, ettei Rinsessa saa päähänsä kierähdellä tai tiputella talkkeja lattialle.

Sainpas jotain käsiini!

Mobilen katselua

Katsokaa millasen pipin sain viime yönä raapaistua silmäkulmaan.

Eilen käytiin vauvauinnissa neljättä kertaa. Ollaan selvästi edetty joka kerta ja Rinsessa nauttii polskimisesta. Jonkin verran se ihmettelee vettä ja kun ympärillä on paljon ihmisiä ja vauvoja (no joo, siis onhan vauvatkin ihmisiä). Rinsessa osaa jo kellua selällään, kun sitä tuetaan pään alta. Kellumisesta haastavaa tekee se, kun pitäisi kokoajan seurata muiden tekemisiä ja valoja. Jos toinen korva nousee vedestä, tuntuu vesi inhottavalta toisessa korvassa, joten kelluminen menee plörinäksi. Ollaan kannuteltu (eli kaadettu vettä Rinsessan pään päältä) edelliselläkin kerralla vähän, mutta eilen kannuteltiin jo neljästi. Hienosti neiti tekee sukellusrefleksin ja varmaan pian päästään harjoittelemaan sukellusta. 

Rinsessa ei selvästi ole kaikista rohkein vauvauimari. Rinsessa katselee ja tuumailen vedessä, mutta kokoajan on polskinut enemmän, mitä useammin ollaan uimassa käyty. Toisaalta, varmasti äitikin on rennompi nyt kuin alussa. 

Rinsessan 5 kk neuvola

Tänään käytiin taas neuvolassa katsomassa rinsessan kehitystä ja ottamassa vasta-aineita. 3 kk neuvolassa rokotus oli mielestäni niin kamala, että nyt järjestin myös herra Vähäsen mukaan pitelemään rinsessan koipia. Näin neuvolantätimme arvioi ja havannoi rinsessasta:

"Hymyilevä tyttö vanhempiensa kanssa neuvolassa. Kääntyy vatsalleen. Lelua seuraa katsella. Leluun tarttuu vuoroin eri kädellä. Kiinteitä ruokia maistellut. Rintamaidolla. D-vit."

Neiti oli oikein nätisti. Hymyili ja naureskeli, paitsi tietenkin piikityksistä piti nostaa mekkala. Pitäähän sitä nyt ilmasta, ettei oo hyvä juttu kun piikitellään. Viime kerralla neidille nousi lämpöä. Rokotuksesta seuraavan päivän aamuna lämpöä mittasin pepusta 38,2. Toivottavasti nyt selvittäisin ilman lämpöilyä, mutta panadolit oottaa kaapissa valmiina, jos illalla näyttää kitinä tai kuumeilu merkkejä.

Strategiset mitat:
6190 g, 61,8 cm ja päänympärys 42,2

Paino oli nätisti nollakäyrällä, mutta pituus oli vähän alakanttiin. Kuitenkin ihan normaalisti kasvaa ja eikai nuita käyriä kannata ihan tosissaan katella. 

Kamala kyllä ajatella, että kuukauden päästä neiti on jo 6 kk! Ihan älyttömän nopeasti menee aika eteenpäin ja muksu kehittyy kokoajan ja keksii uusia temppuja. Huomenna onkin se virallinen 5 kk päivä. Laitampa tänään jo kameran valmiiksi ja huomenna kuvaillaan (toivottavasti ei kovin kuumeista lasta)!

Tahdon ja mitä sitä ennen tapahtuikaan...

Viime perjantaina 15.2.2013 minun ja herra Vähäsen ensimmäisistä treffeistä tuli kuluneeksi kolme vuotta. Kolme vuotta tuntuu aika lyhyeltä ajalta, mutta toisaalta siinä ajassa on ehtinyt sattua ja tapahtua vaikka ja mitä. Tätä tapahtumaa me päätimme juhlistaa maistraatti käynnillä. Niimpä nyt olemme aviopari. Jännää, mutta toisaalta mikään ei ole muuttunut. Paitsi minun sukunimeni, olen siis nykyään Vähänen. Pitääkin alkaa muuttamaan uusi ihana sukunimeni joka paikkaan.

Tässä herra Vähäsen nokka ja rinsessa tälläytyneenä

Meidän romanssi sai alkunsa oikeastaan aika hauskasti. Ollaan molemmat Tyrnävältä kotoisin ja tiedettiin toisemme jo sieltä. En muista koskaan jutelleeni miehelleni yläasteella tai lukiossakaan, minkä myös kävimme samassa oppilaitoksessa, tosin Oulussa. Useamman vuoden jälkeen töirmäsimme toisiimme kohtalon järjestämänä molempien kotipihalla. Olimme toistemme tietämättä muuttaneet "saman katon alle" rivitalon toisiin päihin.

Oli lumisateinen pimeä talvi ilta ja minä, toppaan ja pipoon pukeutuneena, olin kolaamassa etupihalla kulkureittejä tomeran Jack käppänän kanssa. Olin ostanut kivan rivitalo kaksion edellisenä syksynä ja remointoimme sen isäni kanssa. Muuton jälkeen huomasin, että toisessa päässä asuu tuttu nimi. Kolaillessamme rivitalon toisesta päädystä tuli ulos tumma hahmo, jonka Jack reippaana vahtikoirana tietenkin huomasi. Kumma kyllä, tälle hahmolle ei tarvinnutkaan paljon haukkuja tuhlata ja pian tomera vahtikoira saikin rapsutuksia. Herra Vähäsen kanssa hetken aikaa poristuani, jatkoimme Jackin kanssa kolailuja ja Vähänen jatkoi matkaansa laulutunnille. Tähän täytyy mainita, että herra Vähänen on musiikki miehiä ja meillä kotona laulu raikaa ja kitara soi.

Seuraavana päivänä tulin (vähemmän toppaan pukeutuneena ja pipottomana) töistä kotiin ja suuntasin postilaatikoille. Kukas kumma se sattuikaan hakemaan laskupinoansa yhtäaikaa, herra Vähänenhän se siinä. Jostain kumman syystä kumpikaan ei saanut suutansa auki, jotta olisi tervehtinyt. Tämä jäi vähän kaivelemaan mieltäni ja ei muuta kuin facebook auki ja stalkkaamaan. Minä ujona tyttönä en tietenkään uskaltanut muuta tehdä, kuin katsella naapurin kuvia ja profiilia, tai mitä siitä nyt ei kaverina näin. Onneksi facebook stalkkaus kuului myös herra Vähäsen harrastuksiin, koska jo samana iltana viesteihini kolahti postia. Olin tietenkin äimän käkenä ja nauraa kihertelin tietokoneeni ääressä. Monien viestien jälkeen minulle selvisi, ettei naapuri Vähänen ollut tunnistanut minua ennen kuin sinä päivänä postilaatikoilla. Kaiken lisäksi kultani tunnusti olleensa ihastunut minuun nuoruudessamme. Niin sitten sovimme treffit parin päivän päähän, leffailta naapurissa. Toinen katsomistamme elokuvista oli Up kohti korkeuksia. Sillä samalla matkalla ollaan vielä näin kolmen vuoden kuluttuakin.

Voisin sanoa, että elämämme ei ole ollut ainakaan tylsää. Kaikennäköistä uutta ja virkistävää tapahtuu kokoajan. Nythän meidän ei enää tarvitse itse keksiä uutta, vaan eiköhän tuo pieni rinsessa hoida meidän elämäämme virikettä. Minusta on aivan ihana seurata sen kehitystä ja uusia ideoita, joita se tuntuu ihan yhtäkkiä saavan aina päähänsä. Nyt se on aloittanut huutelun ja kiljahtelun. Jos on vähän tylsää tai jokin ottaa päähän, niin ääntä vaan kovemmaksi, niin johan ympärillä nauretaan. Ei yhtään tyhmä tyttö. On vissiin huomannut, että muutkin ovat kova äänisiä. 

Päivitämpä tähän väliin soseen syönti onnistumiset. Ollaan nyt aika pitkään menty sillä "bataattia aamulla ja luumua illalla" -suunnitelmalla. Mutta eilen tein kukkakaali sosetta, niin johan oli hyvää! Nyt aamulla syötiin yksi pala kukkakaalta ja yksi bataattia ja kylläpä näytti neidille maistuvan. Selvästi oli vaihtelun paikka. Ehkäpä innostun joku päivä tekemään mustikkasoseen luumun kaveriksi illoille. Luumusta en uskalla vielä luopua kokonaan, kun ei tuo masu tunnu toimivan vielä täysin luumunkaan kanssa.

Äiskä ja rinsessa tälläytyneinä

Koska me ei tehdä asioita ihan perinteisen kaavan mukaan, minä "kosin" herra Vähästä viime karkauspäivänä. Eihän sitä tilaisuutta nyt voinut olla käyttämättä, kun se kerran sattui kohdalle ja ei tuosta herrasta voi ikinä olla varma oisko se saanut itse kosittua. Rinsessa oli jo reilun kuukauden ollut tulollaan, eli siitä jo tiesimme silloin. Asumis ratkaisumme oli silloin mielenkiintoinen, kun ostimme rivitalo neliön ja asunnon vaihdon aikana meidän täytyi asua vanhassa mummola-rakenuksessa vanhempieni talon pihapiirissä. Muistan kosimisesta, että oloni oli sinä aamuna kamala, niin kuin muinakin aamuina ennen raskausviikkoa 17. Olin ollut karvapoikien kanssa lenkillä ja menin herättelemään herra Vähästä ja tokaisin kysymyksen heti alta pois tyyliin "Huomenta! Meetkö sää mun kanssa naimisiin?". Yllätyksekseni uninen mies vastasi, että menen.  Minä tietenkin tivasin, että oikeastikko ja millon. Niinhän sitä sitten sovittiin, että lähtään ostamaan sormukset ja järjestetään kihlajaiset. Sormukseksi valitsin ihan perinteisen valkokultaisen kihlasormuksen. Mainitsen tässä yhteydessä, että sormukseni koko on 16,5, jos vaikka herra Vähänen päättää ostaa minulle yllätyksenä joku päivä sormuksen, niin täältä blogista voi koon tarkistaa. Kihlajaiset järjestettiin sitten vanhempieni luona asumisjärjestelyidemme vuoksi.

Alunperin suunnitelmana oli pitää häät heinäkuussa 2013. Ja päiväksi valitsimme herra Vähäsen syntymäpäivä viikonlopun, kun pyöreät 30 vuotta tällä maapallolla tulee herralla täyteen. Suunnitelmat muuttuivat, kun rinsessa syntyi. En oikeastaan tiennyt mitä odottaa, mutta ajattelin, että energiani riittää järkkäämiseen ja suunnitteluun. Tällä hetkellä häät eivät edes kiinnosta minua, vaikka aikaisemmin olen ollut innoissani kavereiden häitä suunnittelemassa. Selvästikkin häät siirtyvät nyt jonnekin hamaan tulevaisuuteen, kun ne kuitenkin on minulle luvattu ja niistä tulee sitten oikeat prinsessa häät.

Viime perjantaina sanoimme toisillemme tahdon. Tai no herra Vähänen halusi taas olla erilainen ja sanoi tietenkin tahdon. Minä pitäydyin tavallisessa tahdon lausahduksessa. Olin järjestänyt meille pikkuveljeni avustuksella kuljetuksen hienossa mersussa (joo en tiiä mikä se oli, mutta musta mersu kuitenkin), mistä sulhanen ei tiennyt mitään. Tällä saatiin vähän juhlavuutta päivään. Vihkisormuksesti valitsin perinteisen valkokultaisin timantti-rivisormuksen. Todistamassa tahtomisiamme oli vanhempani, pikkuveljeni ja hänen morsiammensa ja hänen poikansa sekä meidän rinsessa ja sulhaseni kohta murkkuikäinen poika aikaisemmasta suhteesta. Meidät vihkinyt henkikirjoittaja lausui lopuksi vielä runon.

"Sade ei teitä enää kastele, 
sillä olette toisillenne suojana. 
Kylmyys ei teitä enää vaivaa, 
sillä lämmitätte toisianne. 
Yksinäisyyttä ei enää ole, 
sillä olette toisillenne elämäntovereita. 
Te olette nyt kaksi ihmistä, 
mutta edessänne on vain yksi elämä. 
Astukaa nyt yhdessä 
yhteisen elämänne päiviin. 
Ja olkoon elämänne Maan päällä hyvä ja pitkä."

Vihkimisen jälkeen tulimme meille ja söimme tortilloja ja kakkua. Muutamia ystäviämme tuli käymään ja tunnelma oli oikein rento. Rinsessakin oli oikein nätisti koko päivän, show alkoi päiväunien jälkeen ja neiti nukkui toiset unet pihalla vielä illalla. Pääsimme nukkumaankin jo hyvissä ajoin, muistaakseni ennen klo 22. Nukuin kuin tukki, kun edellisenä yönä olin nukkunut vähän levottomasti. Kaippa tuo vihkiminen vähän jännitti, tai sitten Vähäsenä nukuttaa vaan paremmin (näin voisi päätellä ainakin mieheni unenlahjoista). :)

Tässä Vähäsen rinsessojen tunnelmia day after party. 

Pikku rinsessalla on tuossa kuvassa rakkaan ystäväni tekemä aivan ihana palmikko-kuvioitu villa/neulekaukalopussi. Ja minulla on tukka sekaisin kampauksen jäljiltä. Ollaampa me tuossa kuvassa iloisia ja onnellisia, ja onhan tuo muksuke hitsin söpö!

Voehan sose!

Rinsessa ruokailee

Onhan tuo soseen syöminen kyllä hommaa! Soseiden maistelu aloitettiin noin 3,5 kk iässä reilu kuukausi sitten. Ensimmäisillä kerroilla sain alas noin lusikallisen ja nykyään hyvällä päällä menee yksi jääpalallinen ja joskus jopa kaksikin. Mutta on se ihmeellistä, että söipä rinsessa yhden lusikallisen tai kaksi jääpalallista, sotku on siltikin kamala! Kai se on taito sekin.

Rinsessa-äiti-lusikka yhdistelmä on jo sinällänsä haastava, mutta kun lisätään lusikan kärkeen pieni määrä sosetta, niin katastrofi on valmis. Lusikan matka soselautaselta rinsessan suuhin tuntuu vähintäänkin kilometrin mittaiselta tieltä, joka on täynnä äkkijyrkkiä mutkia ja mäkejä. Kun soselusikka saapuu innokkaasti lusikkaan tarttuvien lonkeroiden alueelle, soseesta osa päätyy sitteriin, lelukaarelle, lonkeroille, lattialle tai äitin hameen helmalle. Kun äiti luulee selvinneensä lonkeroista ja lusikkaa lähestyy kohdetta, lonkerot hyökkäävät ihan yhtäkkiä taas ja sosetta päätyy rinsessan nokkaan, silmien väliin, poskelle ja paidalle. Jos sosetta päätyy suuhun, sitä pyöritellään ja maiskutellaan ja lopulta pullautetaan ulos. Kun soseen työntää takaisin suuhun tarpeeksi monta kertaa, jotain päätyy myös mahaan. Välillä, kun sose näyttäisi kadonneen suusta mahaa kohti ja äiti on kerennyt jo lastata uutta lusikkaa, se pullautetaankin ulos ja täydellä lusikalla sitä onkin haastava saada kiinni. Noh, mitäpäs tuosta, jos vähän sosetta päätyy kaulan syövereihin.

Rinsessan mielestä on myös kiva sosetta syödessä syödä sormia. Sitten ne soseiset sormet kerkeävät tarttua hameen helmaan ja leluihin ja joka paikkaan. Yleensä myös ruokailun aikana keskustellaan, ettei vain tulisi tylsää. Pärinät ja puhaltelut onnistuvat myös oikein hyvin sose suussa. Rinsessa on tämänkin testannut ja äiti saanut soseet naamallensa, ihanata.

Soseilu pitää kaiken lisäksi ajoittaa oikein. Neiti ei saa olla täynnä, mutta ei kuitenkaan liian nälkäinen, koska soseen syömiseen kuluu hurahtaen 30 minuuttiakin. Neiti ei saa olla uninen, eli ei heti päikkäreiden jälkeen, mutta ei juuri ennenkään. Myös viretilaa pitää tarkkailla, jos on juuri menettänyt hermot lattialla, kun ei pääse eteenpäin, niin ei kannata tämän jälkeen työntää lusikkaa suuhun. Jotenkin ihmeellisesti olen saanut ujutettu kasvissoseilun jokaiselle aamupäivälle ja luumusoseilun iltapäivälle. Tosin aina sillon tällöin rinsessan pepun ja sitterin väliin on jäänyt herne ja soseilusta ei tule mitään. Neiti kyllä iloisena ottaa vastaan ensimmäisen ja toisenkin lusikallisen, mutta näiden jälkeen nähdään, että tuleeko tämän kertaisesta soseulusta vain sotkua vai myös kylläistä oloa.

Soseilu me aloitettiin perunalla. Ensimmäinen satsi taisi olla rosamundaa ja toinen puikulaperunaa. Noin viikko peruna maisteluiden aloittamisen jälkeen, maha meni ihan kovaksi ja rinsessa ei välillä hoitanut isompia asioita päivittäin, niin kuin aikaisemmin. Niimpä sitten päätin tehdä luumusoseet iltapalaksi. Aluksi koitimme ensihätään kaupan luumu pilttiä, mutta se ei kyllä rinsessan syömismäärällä auttanut ollenkaan. Niimpä kuivatut luumut yön yli lillumaan veteen ja seuraavana päivänä keitin ja soseutin. Nykyään luumusose onkin herkkua ja sitä menee päivittäin melkein se kaksi jääpalasta.

Perunan jälkeen testiin pääsi porkkana. Olen kuullut usean lapsen pitävän paljon porkkanasta ja ajattelin mielessäni, että tästä se ruokailu sitten alkaa. Mutta eipä ollut herkkua ei. Porkkanaa syötiin muutama päivä ja totesin senkin aiheuttavan ummetusta ja näytti, että iltaisin oli lisäksi masu kipeä. Porkkana siis hyllytettiin tältä erää.

Sitten löysimmekin ystävämme bataatin. Bataatista olen tehnyt sosetta keittämällä kuorineen ja höyrystänyt ilman kuoria. Niin kuin muutkin soseet, bataatinkin lantrasin rintamaitoon ja soseutin sauvasekoittimella ja pakastin jääpalarasioissa. Bataattia ollaankin syöty jo varmaan kohta kuukausi ja se näyttää maistuvan hyvälle. Olen tietenkin myös itse maistanut kokkailujani, niin bataatti on makeampaa ja siitä tulee ehkä hitusen hienojakoisempaa, kuin potusta ja porkkanasta. Välillä bataattia syödään kaksikin jääpalasta, mutta yleensä vain yksi palanen menee hyvin alas. 

Ihana nokkamuki!

Ollaan rinsessan kanssa aloitettu myös nokkamuki harjoittelu. Rinsessa ei osaa vielä imeä nokkamukista, jos tiiviste on paikoillaan. Olenkin kaatanut nokkamukista aina pikkuisen kerrallaan tissimaitoa. Neiti tykkää kyllä nokkamukista paljon ja sitä on aivan ihana pureskella ja kaiken lisäksi siitä tulee maitoa! Kun maito humpsahtaa neidin suuhun, neiti ei joka kerta osaa nielasta vaan maito tulee ulos samaa kautta, kuin sinne joutuikin. Tämän jälkeen sotku onkin jo ihan kamala ja siksi nokkamukia meillä ei ole käytössä vielä joka ruokailulla. Toivottavasti vielä joku päivä.

Rinsessa kokkaa

Viime viikolla kokkailimme herra Vähäsen kanssa keittiössä ja rinsessakin piti saada mukaan. Yllä olevassa kuvassa rinsessa siivilöi sylkeä minikokoisella siivilällä. :) Tulipahan sillekin käyttöä.

Naapuritalon täti ja "Fifi"

Lähes joka päivä klo 12 aikoihin rinsessa herää vaunussaan kesken päiväunien ja alkaa huuto. Olen pitänyt tähän syynä vain pierua tai masun väännettä, mikä herättää kesken unien. Rinsessa kuitenkin nukahtaa uudestaan, kun vähän pukkailee vaunua.

Yhtenä päivänä huomasin, että aina kun käyn puolen päivän aikoihin lykkäilemässä vaunua, takapihamme ja puistoalueen välisellä pyörätiellä on aina sama kaksikko, naapuritalon täti ja sen ihana "Fifi" pomeranian. Ei mennyt kauaa, kun tajusin mihin meidän neitokainen herää. Täti piti minulle kerran oikein esityksen, mikä varmasti herättäisi koko talon vauvat, jos olisivat pihalla nukkumassa. Asumme siis rivitalon päätyasunnossa rivi-/omakotitalo lähiössä. 

Tätin ja "Fifin" esitys meni näin. "Fifi" pysähtyy pyörätien reunalle nuuskimaan. Täti kävelee, niin pitkälle kuin flexi antaa myöten ja alkaa kutsumaan "Fifiä". Hieman pullukka täti kumartuu ja huutelee koiralle "Ihana koira! Tule tänne! Tuletuletuletule! Kulta pieni! Tuletuletuletule!" oikein kimakalla ja lällyllä äänellä. "Fifi" jouksee "äidin" luokse ja alkaa pusuttelu ja halittelu ja onhan se "Fifi" hieno tyttö! Sitten täti heittelee lumipalloja "Fifille", jota ei voisi kiinnostaa vähempääkään. Taas "Fifi" menee haistelemaan ja täti taas kulkee flexin päähän ja sama toistuu. Täti lisäksi paukuttaa koko ajan flexiä painamalla nappia ja vetämällä. 

Kun täti ja "Fifi" ovat päässeet rivitalomme toiseen päähän, alkaa toisen päätyasunnon ulko koira haukkumaan vahtihaukkua. Ihanata. Yleensä meidän rinsessaa ei haittaa tämän koiran haukut, kun omatkin koirat aina välillä haukkuvat. Välillä  neiti on herkempi unisempi ja tällöin saa vaunua pukkia myös vahtikoiran haukkuessa. 

Mutta tämähän ei tietenkään riitä. "Fifihän" on niin pieni ja hauras koira, että eihän se nyt lenkkiä jaksa tehdä, vaan tämä sama reitti pitää kulkea edestakaisin. Eli juuri kun rinsessa on taas saanut unen päästä kiinni, eiku taas huuto käyntiin ja äippä vaunuja heiluttelemaan. Ah, eikö se täti tajua, että miksi tuo meidän muksu aina huutaa pihalla, kun ne "lenkkeilee" meidän takapihan kohalla? Varmaankin ajattelee, että kylläpäs tuo äiti on pihalla vauvan hoidosta, kun huudattaa lastaan pihalla. Tekisi mieli huutaa tädille, että ei tämä vauva muulloin huuda, kuin sillon ku te ootte lenkillä! 

Tokihan rinsessalla on herkempiä unia välillä tai kamalasti ilmaa liikkeellä, että saa sitä muulloinkin käydä pukkimassa. Joskus taas se nukkuu neljä tuntia putkeen ihan hipi hiljaa, niin että itse miettii sisällä kokoajan, että onkohan sillä kaikki kunnossa. Aina on kaikki ollut kunnossa, äitin mieli vaan tekee temppujaan. :)

Heh, nyt tuolla ulkona vaunuja pukkailee iskä, jonka olen nähnyt jo kahtena edellisenäkin päivänä. Aina vaunun suojana oleva harso on lepattanut milloin missäkin. Nytkin harso peittää aukon, ehkä vain puoleksi. Voipihan tuo olla, että kyseinen muksu rauhottuu, vain pukkaajan nähdessään. Tänään iskä on laittanut päähänsä kirkkaan oranssin karvalakin. Pienet on huvit tällä mammalla. :)

Tässä vielä kuva tältä aamulta, kun neiti on löytänyt leikkimaton lelukaaren vihreät hapsut. Ensin se selällään kurkottelee niitä ja lopulta kääntyy mahallee, niin että saisi hapsut suuhun. On se niin suloista, kun kaikki uusi ja kiva pitää saaha suuhun.

Nämä hapsut laitetaan suuhun

Rinsessan hieno mansikkaluomi

Kahden ensimmäisen kuukauden aikana rinsessalle kasvoi otsaan mansikkaluomi. Se on vaaraton, mutta silmiinpistävä hiussuonista koostuva luomi. Se on kohollaan ja läpimitaltaan noin pari senttimetriä. Minusta tuntuu, että se on jo pienentynyt, mutta todennäköisesti neidin pää vain on kasvanut. Mansikkaluomen pitäisi hävitä muutamassa vuodessa, viimestään ennen kouluikää. Käsittääkseni mansikkaluomia hoidetaan myös lääkkeillä tai se voidaan poistaa myön jonkin tyyppisellä leikkauksella.

Meidän neidillä tuo luomi on niin lähellä hiusrajaa, että uskon hiuksien peittävän sen, vaikkei se kokonaan häviäisikään. On kyllä hassua, ettei neidille vielä ole hiuksia tullut vaikka me molemmat isukin kanssa ollaan runsas hiuksisia. Minunkin hiukset ovat kyllä tuuheutuneet iän myötä ja joskus teini-iässä olivat vielä ohuet. Ja äitini hiuspehko se vasta tuuhea onkin. Eli odottelemmepa rauhassa hiusten tuloa, tuskin ne jäävät tulematta.

Itse olen jo täysin tottunut mansikkaluomeen, eikä se osu silmääni muulloin kuin kuvia katsellessa. Muuten muistan mansikkaluomen olemassa olon vain muiden lapsien seurassa. Muskarissa ennen meidän vauva-ryhmää on noin 4-5 vuotiaiden ryhmä. Kun lapset ryntäävät käytävälle vanhempiensa luokset, monet tytöt tulevat katosomaan rinsessan mansikkaluomea. Tämä on minusta aika suloista ja tytöt tulevatkin huolissaan kysymään minulta, että mikä vauvan päähän on osunut. Esikko ryhmässämme on ainakin neljä jo yksi vuotiasta lasta. Heitäkin luomi on kiinnostanut ja näiden taaperoiden sormet haluaisivat tarttua luomeen. Osa taaperoista on käynyt sanomassa vain, että pipi.

Ehkä mansikkaluomi on vähän pelottavan näköinen muiden mielestä. Itse kun on katsonut sitä koko sen ilmestymisajan, niin se näyttää vain kuuluvan rinsessan otsaan. Jostakin kuulin, että mansikkaluomi saa alkunsa kohdussa, kun jokin on osunut tähän kohtaan. Mutta eipä sitä oikeasti voi tietää, mistä se on saanut alkunsa.

Edellisestä kirjoituksestani on kuva rinsessasta vastasyntyneenä. Tässä kuvassa mansikkaluomi on vielä vain pieni jälki. Nyt luomi on sen pari senttimetriä pitkä, kohonnut ja tummanpunainen. Alla vielä toissapäivänä otettu kuva meidän rinsessasta.

Totinen pikku rinsessa

Vähillä unilla uuteen päivään

Taas meillä on nukuttu huonosti. Muistelen, että viimeiset kolme yötä ovat olleet levottomia. Nyt tällä mammalla onki jo vähän väsy ja toivottavasti ensi yönä nukutaan hyvin.

Rinsessa oli pari ensimmäistä kuukautta aika itkuinen ja silloin nukkuminen jäi tosi vähälle. Välillä oli ihania kuuden tunnin pätkiä, mutta välillä neiti saatiin nukkumaan vasta klo 3 yöllä ja herättiin parin tunnin välein syömään. Onneksi on alusta asti nukkunut hyvin päiväunet pihalla (noin 3-5 tuntia), niin saan omaa aikaa, mutta harvoin olen itse saanut nukuttua päiväunia. 

Rinsessa juuri kotiin saapuneena 

Tuon parin ensimmäisen kuukauden jälkeen elämä sitten menikin uomiinsa ja äitikin rupesi saamaan unta. Suurin muutos tapahtui, kun siirsin pinnasängyn oman sängyn viereen ja rupesin nukuttamaan rinsessan sylissä sängyssä. Niinhän siinä sitten kävi, että viereenhän se neiti jäi. :) Vieläkin nukutaan vierekkäin ja todella hyvin. Neuvolasta sain hyvän idean laittaa neiti tyynyliinan päälle nukkumaan. Pidin välillä tyynyliinan sisällä muovitettua froteeta, ettei vahingot pilaa sänkyä, mutta totesin sen hiostavan. Neiti on kokonaan tissi ruokinnalla, niin kun yöllä tulee nälkä, niin siirrän vaan neidin tyynyliinan päällä puolelta toiselle ja tissi suuhun ja unta palloon. Näin minäkin saan mahdollisimman pitkät unet.

Nyt kun rinsessa on keksinyt, että näitä raajoja voi liikutella, niin yöt ovat välillä olleet levottomampia. Ensin keksittiin potkiminen noin 2-3 kk iässä. Muutamana aamuna herättiin klo 5:00, kun peitto piti potkia pois. Minä sinnikkäästi nostin peittoa aina takaisin ja kohta se lensi taas kaarella. Jos rinsessa ois osannut tuolloin jo nauraa, niin olisi varmasti päästänyt hihitykset päälle. Juttua kyllä tuli jo tuolloin, rrrrrrrr (huom. Ranskalainen ääntäminen). 

Seuraavaksi tuli kieriminen noin 3,5 kk iässä. Muutamana yönä piti kokoajan yrittää kieriä mahalleen. Heräsin vähän väliä siihen, että neidin käsi hakkaa minua ja hirveä ähinä on käynnissä. Onneksi meidän rinsessa ei kieri kuin toisen kyljen kautta. Neidin pystyy kääntämän sille kyljelle, jota kautta ei käänny. Näin saadaan vähän aikaa nukutuksi, ennen kuin hoksaa itse kääntyä selän kautta toiselle kyljelle ja taas yrittää kieriä mahalleen. Ja jos/kun ollaan päästy mahalleen, alkaa juttelu ja lopulta tulee huuto, jos mitään ei tapahdu. 

Nyt sitten viimeiset kolme yötä, tuohon kierimiseen on lisätty käsillä tunnustelu. Kun on päästy mahalleen, ruvetaan tunnustelemaan lakanoita, äitiä tai mitä nyt sattuu käteen. Kuuluu semmoinen raaps raaps ääni kun sormet menee suoraksi ja koukkuun. Tätä tunnustelua voi tehdä myös selälleen peiton kanssa. Peitto on myös tosi kiva työntää suuhun ja samalla voi imeä peukkua. Ja jostain syystä, parhaat reeni ajat tunnustelu voimisteluun on klo 22-24. Ollaan siis menty nukkumaan klo 20-21 ja noin tunnin tirsojen jälkeen on tosi hyvä alkaa rapsuttelmaan ja tietenkin juttelemaan. Pari iltaa sinnillä yritin nukkua vieressä ja viime yönä vein sitten rinsessan iskän kanssa reenailemaan telkkarin eteen. Puolilta öin väsynyt rinsessa sitten suostui tulemaan nukkumaan.

Onhan rinsessalla välillä vähän mahan väänteitäkin, mitkä saattaa valvottaa tai herättää kesken unien. Kokoajan ne ovat kyllä vähentyneet ja välillä on ollut öitä, jolloin ollaan herätty vain kerran tai kaksi syömään. Toisina yönä taas pitää herätä väänteisiin ja tuolloin monesti käännän neidin mahalleen ja taputtelen pepulle. Väänteisinä öinä nukutankin neitiä mahalleen ja kääntelen välillä selälleen, niin pääsee ilmat liikkeelle.

Mutta onhan se sulonen, kun aamulla silmät aukasee, niin hellä hyrinä kuuluu vierestä. Kun rupeaa sille juttelemaan, niin voluumi nousee ja puhe kiihtyy ja tietenkin myös potkut jutteluiden tahtiin. Äitin pieni aktiivinen voimisteluseuran reenaaja. <3

Rinsessa on hoksannu, että kaarta siirtämällä saa lelut oikealle kohdalle. :)