Voehan sose!

Rinsessa ruokailee

Onhan tuo soseen syöminen kyllä hommaa! Soseiden maistelu aloitettiin noin 3,5 kk iässä reilu kuukausi sitten. Ensimmäisillä kerroilla sain alas noin lusikallisen ja nykyään hyvällä päällä menee yksi jääpalallinen ja joskus jopa kaksikin. Mutta on se ihmeellistä, että söipä rinsessa yhden lusikallisen tai kaksi jääpalallista, sotku on siltikin kamala! Kai se on taito sekin.

Rinsessa-äiti-lusikka yhdistelmä on jo sinällänsä haastava, mutta kun lisätään lusikan kärkeen pieni määrä sosetta, niin katastrofi on valmis. Lusikan matka soselautaselta rinsessan suuhin tuntuu vähintäänkin kilometrin mittaiselta tieltä, joka on täynnä äkkijyrkkiä mutkia ja mäkejä. Kun soselusikka saapuu innokkaasti lusikkaan tarttuvien lonkeroiden alueelle, soseesta osa päätyy sitteriin, lelukaarelle, lonkeroille, lattialle tai äitin hameen helmalle. Kun äiti luulee selvinneensä lonkeroista ja lusikkaa lähestyy kohdetta, lonkerot hyökkäävät ihan yhtäkkiä taas ja sosetta päätyy rinsessan nokkaan, silmien väliin, poskelle ja paidalle. Jos sosetta päätyy suuhun, sitä pyöritellään ja maiskutellaan ja lopulta pullautetaan ulos. Kun soseen työntää takaisin suuhun tarpeeksi monta kertaa, jotain päätyy myös mahaan. Välillä, kun sose näyttäisi kadonneen suusta mahaa kohti ja äiti on kerennyt jo lastata uutta lusikkaa, se pullautetaankin ulos ja täydellä lusikalla sitä onkin haastava saada kiinni. Noh, mitäpäs tuosta, jos vähän sosetta päätyy kaulan syövereihin.

Rinsessan mielestä on myös kiva sosetta syödessä syödä sormia. Sitten ne soseiset sormet kerkeävät tarttua hameen helmaan ja leluihin ja joka paikkaan. Yleensä myös ruokailun aikana keskustellaan, ettei vain tulisi tylsää. Pärinät ja puhaltelut onnistuvat myös oikein hyvin sose suussa. Rinsessa on tämänkin testannut ja äiti saanut soseet naamallensa, ihanata.

Soseilu pitää kaiken lisäksi ajoittaa oikein. Neiti ei saa olla täynnä, mutta ei kuitenkaan liian nälkäinen, koska soseen syömiseen kuluu hurahtaen 30 minuuttiakin. Neiti ei saa olla uninen, eli ei heti päikkäreiden jälkeen, mutta ei juuri ennenkään. Myös viretilaa pitää tarkkailla, jos on juuri menettänyt hermot lattialla, kun ei pääse eteenpäin, niin ei kannata tämän jälkeen työntää lusikkaa suuhun. Jotenkin ihmeellisesti olen saanut ujutettu kasvissoseilun jokaiselle aamupäivälle ja luumusoseilun iltapäivälle. Tosin aina sillon tällöin rinsessan pepun ja sitterin väliin on jäänyt herne ja soseilusta ei tule mitään. Neiti kyllä iloisena ottaa vastaan ensimmäisen ja toisenkin lusikallisen, mutta näiden jälkeen nähdään, että tuleeko tämän kertaisesta soseulusta vain sotkua vai myös kylläistä oloa.

Soseilu me aloitettiin perunalla. Ensimmäinen satsi taisi olla rosamundaa ja toinen puikulaperunaa. Noin viikko peruna maisteluiden aloittamisen jälkeen, maha meni ihan kovaksi ja rinsessa ei välillä hoitanut isompia asioita päivittäin, niin kuin aikaisemmin. Niimpä sitten päätin tehdä luumusoseet iltapalaksi. Aluksi koitimme ensihätään kaupan luumu pilttiä, mutta se ei kyllä rinsessan syömismäärällä auttanut ollenkaan. Niimpä kuivatut luumut yön yli lillumaan veteen ja seuraavana päivänä keitin ja soseutin. Nykyään luumusose onkin herkkua ja sitä menee päivittäin melkein se kaksi jääpalasta.

Perunan jälkeen testiin pääsi porkkana. Olen kuullut usean lapsen pitävän paljon porkkanasta ja ajattelin mielessäni, että tästä se ruokailu sitten alkaa. Mutta eipä ollut herkkua ei. Porkkanaa syötiin muutama päivä ja totesin senkin aiheuttavan ummetusta ja näytti, että iltaisin oli lisäksi masu kipeä. Porkkana siis hyllytettiin tältä erää.

Sitten löysimmekin ystävämme bataatin. Bataatista olen tehnyt sosetta keittämällä kuorineen ja höyrystänyt ilman kuoria. Niin kuin muutkin soseet, bataatinkin lantrasin rintamaitoon ja soseutin sauvasekoittimella ja pakastin jääpalarasioissa. Bataattia ollaankin syöty jo varmaan kohta kuukausi ja se näyttää maistuvan hyvälle. Olen tietenkin myös itse maistanut kokkailujani, niin bataatti on makeampaa ja siitä tulee ehkä hitusen hienojakoisempaa, kuin potusta ja porkkanasta. Välillä bataattia syödään kaksikin jääpalasta, mutta yleensä vain yksi palanen menee hyvin alas. 

Ihana nokkamuki!

Ollaan rinsessan kanssa aloitettu myös nokkamuki harjoittelu. Rinsessa ei osaa vielä imeä nokkamukista, jos tiiviste on paikoillaan. Olenkin kaatanut nokkamukista aina pikkuisen kerrallaan tissimaitoa. Neiti tykkää kyllä nokkamukista paljon ja sitä on aivan ihana pureskella ja kaiken lisäksi siitä tulee maitoa! Kun maito humpsahtaa neidin suuhun, neiti ei joka kerta osaa nielasta vaan maito tulee ulos samaa kautta, kuin sinne joutuikin. Tämän jälkeen sotku onkin jo ihan kamala ja siksi nokkamukia meillä ei ole käytössä vielä joka ruokailulla. Toivottavasti vielä joku päivä.

Rinsessa kokkaa

Viime viikolla kokkailimme herra Vähäsen kanssa keittiössä ja rinsessakin piti saada mukaan. Yllä olevassa kuvassa rinsessa siivilöi sylkeä minikokoisella siivilällä. :) Tulipahan sillekin käyttöä.