Yhtenä päivänä huomasin, että aina kun käyn puolen päivän aikoihin lykkäilemässä vaunua, takapihamme ja puistoalueen välisellä pyörätiellä on aina sama kaksikko, naapuritalon täti ja sen ihana "Fifi" pomeranian. Ei mennyt kauaa, kun tajusin mihin meidän neitokainen herää. Täti piti minulle kerran oikein esityksen, mikä varmasti herättäisi koko talon vauvat, jos olisivat pihalla nukkumassa. Asumme siis rivitalon päätyasunnossa rivi-/omakotitalo lähiössä.
Tätin ja "Fifin" esitys meni näin. "Fifi" pysähtyy pyörätien reunalle nuuskimaan. Täti kävelee, niin pitkälle kuin flexi antaa myöten ja alkaa kutsumaan "Fifiä". Hieman pullukka täti kumartuu ja huutelee koiralle "Ihana koira! Tule tänne! Tuletuletuletule! Kulta pieni! Tuletuletuletule!" oikein kimakalla ja lällyllä äänellä. "Fifi" jouksee "äidin" luokse ja alkaa pusuttelu ja halittelu ja onhan se "Fifi" hieno tyttö! Sitten täti heittelee lumipalloja "Fifille", jota ei voisi kiinnostaa vähempääkään. Taas "Fifi" menee haistelemaan ja täti taas kulkee flexin päähän ja sama toistuu. Täti lisäksi paukuttaa koko ajan flexiä painamalla nappia ja vetämällä.
Kun täti ja "Fifi" ovat päässeet rivitalomme toiseen päähän, alkaa toisen päätyasunnon ulko koira haukkumaan vahtihaukkua. Ihanata. Yleensä meidän rinsessaa ei haittaa tämän koiran haukut, kun omatkin koirat aina välillä haukkuvat. Välillä neiti on herkempi unisempi ja tällöin saa vaunua pukkia myös vahtikoiran haukkuessa.
Mutta tämähän ei tietenkään riitä. "Fifihän" on niin pieni ja hauras koira, että eihän se nyt lenkkiä jaksa tehdä, vaan tämä sama reitti pitää kulkea edestakaisin. Eli juuri kun rinsessa on taas saanut unen päästä kiinni, eiku taas huuto käyntiin ja äippä vaunuja heiluttelemaan. Ah, eikö se täti tajua, että miksi tuo meidän muksu aina huutaa pihalla, kun ne "lenkkeilee" meidän takapihan kohalla? Varmaankin ajattelee, että kylläpäs tuo äiti on pihalla vauvan hoidosta, kun huudattaa lastaan pihalla. Tekisi mieli huutaa tädille, että ei tämä vauva muulloin huuda, kuin sillon ku te ootte lenkillä!
Tokihan rinsessalla on herkempiä unia välillä tai kamalasti ilmaa liikkeellä, että saa sitä muulloinkin käydä pukkimassa. Joskus taas se nukkuu neljä tuntia putkeen ihan hipi hiljaa, niin että itse miettii sisällä kokoajan, että onkohan sillä kaikki kunnossa. Aina on kaikki ollut kunnossa, äitin mieli vaan tekee temppujaan. :)
Heh, nyt tuolla ulkona vaunuja pukkailee iskä, jonka olen nähnyt jo kahtena edellisenäkin päivänä. Aina vaunun suojana oleva harso on lepattanut milloin missäkin. Nytkin harso peittää aukon, ehkä vain puoleksi. Voipihan tuo olla, että kyseinen muksu rauhottuu, vain pukkaajan nähdessään. Tänään iskä on laittanut päähänsä kirkkaan oranssin karvalakin. Pienet on huvit tällä mammalla. :)
Tässä vielä kuva tältä aamulta, kun neiti on löytänyt leikkimaton lelukaaren vihreät hapsut. Ensin se selällään kurkottelee niitä ja lopulta kääntyy mahallee, niin että saisi hapsut suuhun. On se niin suloista, kun kaikki uusi ja kiva pitää saaha suuhun.
 |
| Nämä hapsut laitetaan suuhun |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti